Maalia maalin päälle

Otsikko voisi viitata jääkiekkoon tai vaikka jalkapalloon. Mutta ei. Kyllä kyse on rakennuksen maalaamisesta. Sehän se on näin keväällä mielessä, kun aurinko alkaa paistaa ja paljastaa tummentumia keränneet seinäpinnat. Ei muuta kuin maalikauppaan. Mutta miten valita oikea maali. Tälle ei löydy treffisovellusta. Jos ei löydy tietäjää, voi koittaa kysellä maalikaupasta. Puuinfon sivuilta löytyy taulukko, jossa on ruksitettu maalien mätsejä ja muutenkin kerrottu aiheesta ja puutalon korjauksesta.

Arkkitehtikaan ei automaattisesti ole maalien tuntija. Mielessäni on vielä parikymmentä vuotta sitten käydyt korjausrakentamisen kurssin luennot ja läpi plärätyt Talotohtorin kirjat, joiden johdosta mielikuva on sellainen, että seinät kannattaisi maalata samantyyppisellä maalilla kuin edellisellä kerralla. Lateksia ei ulkoseiniin kannata sivellä. Mutta mikä on lateksi ja mikä ei, kun maalinvalmistajan sivuilla sitä ei (enää) suoraan sanota. Ovatko lateksit todella niin huonoja kuin muistikuva. Asia ei tietenkään ole näin suoraviivaista ja selvää.

Oman 1990-luvun talon kohdalla tiedossa on, millä rakennus on alunperin maalattu ja myöhemmin huoltomaalattu. Ellei olisi, voisi maalityyppiä koittaa tunnistaa maalin kulumistavan perusteella. Liituuntuuko maali? Lohkeileeko vai lähteekö suikaleina? En ole maaliasiantuntija, joten en tähän sen kummemmin halua eritellä maalityyppien tunnistus- ja ominaispiirteitä. Niitä löytyy mm. maalivalmistajien sivuilta. Elleivät tunnistuskeinotkaan auta tunnistamaan maalia, voi näytteen lähettää laboratorioon.

Silti: vaikka alkuperäinen maalityyppi olisi tiedossa, mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Esimerkiksi öljymaalien koostumus on muuttunut, kun joitakin ainesosia ei saa enää käyttää maaleissa. Tietysti hyvä näin, kun maaleista tulee terveellisempiä ja turvallisempia. Mutta samakaan maali ei ole välttämättä enää sitä samaa, mitä oli tarjolla, kun rakennus alunperin maalattiin. Ilmastonmuutoksen tuoma lisääntynyt sade ja ilmankosteus tuovat haasteita maalipinnoille. Homeet ja levät viihtyvät kosteilla pinnoilla.

Mitä sitten ovat lateksit ja onko niitä syytä välttää. Puuproffa-verkkosivun mukaan: “Lateksimaali on yhtenäinen nimi erityyppisille vesiohenteisille maaleille. Vesiohenteiset maalit eli ”lateksit” ovat muovidispersiomaaleja, joissa pienet sideaineena toimivat polymeerihiukkaset ovat vapaana vedessä. Kuivuessaan lateksimaalista haihtuu vettä kunnes muovipalloset liimautuvat yhteen maalikalvoksi.” Varsinaista lateksia dispersiomaaleissa verkkosivun mukaan ei ole enää eikä lateksi yleisnimitys vesiohenteisille dispersiomaaleille olekaan oikein osuva yleisnimitys. Olisi varmasti myös liian yksioikoista kirjoittaa, että nämä vesiohenteiset maalit ovat yksinomaan huonoja puupinnoilla ulkona ja saisin siitä vain maalinvalmistajat ärtymään.

Joissakin tuoteselosteissa lukee hengittävä. Ovatko dispersiomaalit siis muuttuneet? Silti muovipallomaali saa muovikammoisen epäileväiseksi. Lisäksi mieleen nousee vesisateessa sisältä ja ulkoa kastuneet lasten kurahousut, jotka hitaasti kuivuvat sateen loputtua. Irtoaako muovimaaleista mikromuovia luontoon? Kaipaisin helposti saavutettavaa, tutkittua tietoa, luotettavasta lähteestä pohdintojen tueksi.

Tällä kertaa oma valinta on mahdollisimman samanlainen maali kuin millä rakennus on aiemmin maalattu.

Pikapyrähdys asuntomessuille

Tämän kesän suunnitelmissa ei ole pikapyrähdystä asuntomessuille. Päiväseltään matka asuntomessuille tarkoittaisi 12 tuntia eestaas autossa kahden uhmaikäisen kanssa. Aika ei; ei missään nimessä ainakaan yhden päivän aikana. Aion tutustua asuntomessuihin tällä kertaa katsastelemalla parhaita paloja lehdistä.

Aika ajoin kuulee asuntomessuista kommentteja, että asuntomessut eivät ole asuntomessut vaan sisustusmessut. Yleensä olen tällaisen kommentin kuullut mainittavan arkkitehdin sanoneen. Toki sisustuksiin panostetaan. Mukana suunnittelussa on sisustusarkkitehteja. Arkkitehtien kritiikki johtunee osaltaan siitä, että messujen kaikki talot eivät ole arkkitehtien paikkaan yksilöllisesti suunnittelemia kohteita. Iso osa kohteista on pakettitaloja, jotka joku nekin kyllä suunnittelee ja sovittaa paikkaan. En ota kantaa, missä määrin pakettitaloja on tänä vuonna asuntomessuilla tai miten suuri osa rakennettavista omakotitaloista on pakettitaloja yleensä. Olisi mielenkiintoista tietää. Rakennuksen, sisustuksen ja alueen suunnittelun sujuessa suunnittelijoiden yhteistyönä saavutetaan paras lopputulos.

Unelmien taloja toki edelleenkin rakennetaan mutta aika moni asuu myös vanhassa talossa tai asunnossa. Joltain luennolta minulle on tarttunut mieleen sellainen lukema, että rakennuskanta uusiutuisi noin yhden prosentin vuosivauhtia. Iso osa rakennuskannasta on siis rakennettu jonain muuna kuin tänä vuonna. Kun ostetaan vanha talo tai asunto, sisustus on juuri se osa asumista, johon voidaan vaikuttaa ( jos ei muuten laajoja muutoksia tehdä) ja siksi messujen sisustusanti sopii myös korjausrakentajalle. Sisustukseen myös joudutaan remonttien vuoksi ainakin jossain määrin puuttumaan. Messuilta voi hakea ideoita kokonaisen uuden talon lisäksi myös talon kalustamiseen tai vaikkapa keittiö- tai kylpyhuoneremonttiin.

Asuntomessualueiden aluesuunnitelmat ja kaavat myös kiinnostavat kaavoittajaa. Loviisan asuntomessuilla on tänä vuonna asumista myös rannoilla. Kaikissa kaupungeissa tai kunnissa ei rakentamiseen vapaata rantaa ole ja viihtyisyys ja tonttien houkuttelevuus täytyy löytää jostain muualta. Asuntomessualueet markkinoivat kuntia messukävijöille. Kuten Loviisan asuntomessuista kirjoitetaan “Kuningattarenrannan messualue on poikkeuksellisen kaunis alue aivan meren äärellä… Kaupungin keskustan läheisyys tuo myös kaikki palvelut asukkaiden saataville kävelyetäisyydellä.” Onkohan messujen jälkeenkin yhtä mahtavia rakennuspaikkoja kotiaan rakentaville tarjolla.

Vessoista ja pyyhkeistä

Täytyy myöntää, ettei wc-kylttiä omankaan kodin vessan ovesta löydy. Fiksummat sanovat, että vessan löytää kyllä, kun on käynyt jonkun luona useammin kuin kerran. Ihme kyllä joku on joskus uskaltautunut minunkin luokseni useammin kuin kerran, vaikka en ole mikään kodin hengetär. Liekö sitten mieheni ansiota. Ja löytänyt vessaan kysymättäkin. Ei tarvitse olla huolissaan muistisairaista lähipiirissä, koska ovat muistaneet kysymättä vessan sijainnin.

Onneksi edellinen kotimme asukas on merkinnyt vessoihin käsipyyhkeiden paikat. Katsoin vastikään Tiktokista hupaisan filmin, missä vessakävijä huutaa vessasta ja kysyy, mikä pyyhkeistä on käsipyyhe. Kodin omistaja vastaa, että “se punainen”. Kaikki vessan pyyhkeet ovat punaisia ja ovat vierekkäin samassa naulakossa. Vessakävijä nuuhkii epätoivoisen näköisenä vessan pyyhkeitä, mihin uskaltaisi pyyhkiä kätensä. Itse olen vastaavassa tilanteessa päätynyt pyyhkimään käteni vessapaperiin tai vain ravistellut ne kuivaksi. Ehkä pitäisi vain rohkeasti hakea vessan haltija kertomaan, mikä on kyseisen talouden pyyhejärjestys.

Vessa-asiat ovat mielessä erityisesti, koska aika-ajoin tulee pohdiskeluun wc- ja kylpyhuoneremonttien tarve ja laajuus. Ei työn puolesta – kaavoittajana en pääse vessoja tai kylpyhuoneita suunnittelemaan – vaan omasta mahdollisesta tarpeesta. 1990-luvulla rakennetun talon kylpyhuoneita voi tarvita jossain vaiheessa korjata. Olisihan se kivaakin pitkästä aikaa hivelöidä keraamisten laattojen pintoja ja suunnitella talon alkuperäisen värimaailman kanssa yhteensopivaa uutta kylpyhuonetta. Toisaalta ehjää ei mielestäni kannata korjata ja kärrätä kaatopaikalle. Talon alkuperäiset laatat ja kiintokalusteet ovat talon aikakautta henkiviä.