Napeista on suunnattomasti iloa parivuotiaan päivittäisissä leikeissä. Niitä voi pudotella kaikenlaisiin reikiin (kaivoon, keittiön kaapin koloihin), kuljettaa isolla kauhakuormaajalla ja laittaa keittiön pieniin laatikoihin. Nappikokoelman olemme perineet mieheni isovanhemmilta ja täydentäneet sitä sittemmin vaatteiden mukana tulleilla varanapeilla. Eriväriset napit on säilötty samanlaiseen ompelutarvikelokerikkoon kuin isovanhemmillani oli aikoinaan. Harvemmin nappikokoelmasta on haettu nappeja alkuperäiseen tarpeeseen eli korvaamaan hajonnutta tai kadonnutta nappia. Vaate on siinä vaiheessa nykypäivänä useimmiten kulunut loppuun, kun napit alkavat irrota ellei kyse ole huonolaatuisesta vaatteesta, johon napit on kiinnitetty alunperinkin heikosti. Harvoin tulee nykyään itse tehtyä sellaisia vaatteita tai muita käsitöitä, joihin tarvitsisi nappeja kiinnittää. Vaikkakin tänä vuonna olen tehnyt useampia vierailuja paikalliseen nappikauppaan.

Tyhjentävää kirjoitusta nappien historiasta en aio tähän kirjoittaa. Nappien historiasta kerrotaan useilla englanninkielisillä sivuilla ja blogeissa. Tässä muutama vinkki: A Brief guide to the history of buttons, A Brief history of buttons through the ages, Buttons, Your shirt button types and their fascinating history ja wikipediassa: Button. Seuraavassa hieman osviittaa kuitenkin.

Ensimmäiset löydetyt napit on ajoitettu noin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja ne ovat löytyneet Indusjoen laaksosta nykyisen Pakistanin alueelta. Alkuun napit olivat koristeita ja vain varakkailla oli niitä käytössään. Myös muinaiset kiinalaiset ja roomalaiset ovat nappeja käyttäneet mutta vasta keskiajalta lähtien niiden käyttö muuttui laajamittaisemmaksi nykyisessä käytössään vaatteiden kiinnittiminä, kun napinläpi keksittiin. Napit ovat olleet rahan arvoista tavaraa vielä ennen teollista vallankumousta ja niiden käyttöä on jopa säännelty. Teollisen vallankumouksen ja muovisten nappien tulon myötä nappien käyttö yleistyi ja myös muut kuin varakkaat ja aateliset pääsivät nappeja käyttämään. Vaikka vielä myöhemminkin niukoissa oloissa kaikki napit on säästetty (viitaten perittyyn nappikokoelmaan). Nykyään napit ovat niin yleisiä, että on vaikea kuvitella vaatteita ilman nappeja. Vetoketju ja nepparitkaan eivät ole nappeja syrjäyttäneet. Nappeja on valmistettu ja valmistetaan kaikenlaisista materiaaleista simpukankuorista puuhun ja metalliin.

Napit ovat huomattava osa vaatteen ulkoasua ja myös toimivaa käyttöä. Oheisessa kuvassa on erilaisia kauniita nappeja, joita löysin laatikoistamme. On vaatteen kannalta oleellista millaiset kiinnittimet siihen valitaan: sopivatko siihen koristeellisemmat vai vähäeleisemmät napit. Mikä on nappien materiaali? Onko kyseessä ulkoiluvaate vai juhlavaate? Napit voivat olla edelleenkin vaatteen koristeita sen lisäksi, että ne ovat kiinnittimiä. Napit ovat oleellinen osa vaatteen designia.

Lapsen kielellisessä kehityksessä on tapahtunut kehitystä sen jälkeen, kun nappien olemassa olo havaittiin. Napit olivat aivan aluksi “pappeja”. Sitten ne muuttuivat “mapeiksi”. Pikkuhiljaa ne ovat muuttumassa napeiksi. Napit ja muusi liittyvät toisiinsa sanaparin nakit ja muusi kautta. Nakeiksi nappeja ei sentään vielä ole kutsuttu mutta sanapari tuli mieleen, kun aihetta pohdiskelin jo melko kauan sitten ennen kuin sain sen puettua tekstiksi. Nakeista en aio mainita enempää mutta muusista kylläkin: Alkuvuosi näytti pyörähtävän käyntiin työpaikkaruokalassa perunamuusin voimalla. Ehdin kerran polttaa jo kielenikin tulikuumaan pottumuusiin. Sitten tuli korona. Loppuivat helpot työpaikkaruokailut ja kaikki ruoat olikin tehtävä kotikeittiössä lukuun ottamatta satunnaisia hakuannoksia ja ResQ-ruokaa. Ehkä ei vielä se innostanut pottumuusijauheen kokeiluun mutta loppukesäinen äitiyslomalle jääminen sai rohkeasti kokeilemaan uutta. Joskus täytyy hyväksyä helpommat ratkaisut ruoanlaitossa. Jauhemuusi on hyväksytty osaksi arkiruokailua, vaikka ei se aivan yhtä hyvää ole kuin tuoremuusi.