Maailman menoa, kun seuraa, näyttää siltä, että seuraava vaihe rahattomampien työ- tai opintoperäisten liikehtijien asuttamisessa on asunto, jossa ei ole huoneita. Tällä viittaan mm. lainsäädännön kehittymiseen siihen suuntaan, että huoneeksi luetaan myös tilat, joissa ei ole ikkunaa (kts. uutisointia mm. HS:ssa: Nyt rakennetaan ikkunattomia huoneita – “Onko valosta tullut luksusta?”). Eikä siinä mitään, jos asukas ei ikkunaa kaipaa. Eiväthän kaikki halua tavaraa tai pysyvää osoitettakaan – miksi sitten pitäisi olla ikkuna. Eri asia on, miten monikäyttöinen tällainen ikkunaton tila on ja pitäisikö sitä laskea huoneeksi.

Voihan tietenkin olla, että omissa ajatuksissani olen takertunut perinteiseen malliin, jossa kaipaan valoa ja näkymiä kodista ympärilleni, vaikka makuuhuoneesta tuskin tulee verhoja avattua. Se nimittäin on vain makuuhuonekäyttöön tarkoitettu tila. Kun on usempia eri toimintoja varten erillisiä tiloja yhden tilan verhot voivat olla kiinni. Tai jos makuuhuone olisi myös työhuone. Mutta jos olisi kyse pienestä asunnosta, jossa ei ole kuin käytönnössä yksi tila ja sitten tämä makuukomero, mieleen tulee, että sen olisi hyvä olla monikäyttöinen ja siksi ikkunallinen. Ainakin se mahdollistaisi tilan monipuolisen käytön muuhunkin kuin varastoksi tai nukkumiseen. Voin olla väärässäkin.

Lapsen legotalossa ei ole huoneita. Taloja tosin rakennetaan ja puretaan tiuhaan tahtiin. Joissakin versioissa on huoneita mutta silloinkin saattavat lattia ja katto olla niin lähellä toisiaan, että legomaailman 160 cm:n korkeus ei varmastikaan täyty. Ehkä hän ei ole vielä lukkiutunut rakennusten perusmalliin, jossa talossa on lattia, seinät ja katto ja näiden välissä tietyn kokoisia tiloja, joissa legohahmo mahtuu liikkumaan.

Jos emme olisi niin jumiutuneita, ehkäpä voisimme kaikki asua kapselitalossa, jossa jokaisella asukkaalla olisi vain oma makuukapseli kapselihotellin makuutilan tapaan, jos kulttuurimme ja arvomme olisivat toisenlaiset. Mutta maailman pitäisi sitten olla todella erilainen. Itse koin kevyttä suljetun paikan kammoa majoittuessani kerran ikkunattomassa hotellihuoneessa. Menihän se yhden yön. En tiedä millaisia tuntemuksia ahtautuminen kapselihotellin makuukapseliin olisi aiheuttanut. Pienessä tilassa oleiluun täytyy sopeutua ja yhteisten arvojen ohjata siihen, että vähä tila on hyvästä – mitä se varmasti on mm. ilmaston näkökulmasta. Riippuu myös tilan avautumisesta ja avaruudesta, miltä se tuntuu. Mutta tila pitäisi rehellisesti nimetä esim. parveksi, jos kyse ei ole oikeasta huonetilasta. Siksi se pitäisi myös nimetä myytäessä, jotta asiakas eli mahdollinen asukas ei johdu harhaan. Kyse on ihmisen elämän aikana tehtävistä suurimmista hankinnoista eikä siinä ole useimmilla varaa mennä vikaan.

Lain tarkoitus (Näin syntyi laki, joka mahdollistaa ikkunattomat makuuhuoneet – Rakennusneuvos kertoo taustat, Rakennuslehti 6.5.2020) ei lain laatimisessa mukana olleen rakennusneuvoksen mukaan ollut mahdollistaa ikkunattomia makuuhuoneita vaan lisätä joustoa. Joustoa varmasti tarvitaan mutta myös selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja rakentamismääräykset vaativat usein tulkintaa ja testaamista oikeusasteista ennen kuin oikea tulkinta löytyy. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus tuokoon selkeyttä sellaisiin asioihin, mihin sitä on mahdollista löytää!