Tag: ilmastonmuutos

Kestäviä materiaaleja ja ilmastoahdistusruokaa

Featured

Ilmastoahdistus on jo tuttua. Korona-ahdistus on viime aikoina jättänyt ilmastoahdistuksen varjoonsa, ja liikkumista vähentämällä vaikuttanut jopa myönteisesti vähentämällä päästöjä, mutta siellä ilmastoahdistus kököttää taka-alalla odottaen Korona-rokotetta. Ilmastoahdistuksen rinnalla keikkuu muoviahdistus. Mikromuovit kelluvat kaikkialle vesistöihin ja päätyvät ravintoketjuihin. Huolestuttava on erityisesti joulun tienoilla uutisoitu tutkimus mikromuovien vaikutuksesta ihmissikiön kasvuun ja kehitykseen (kts. esim. Microplastics revealed in the placentas of unborn babies). Sikiöt saavat jo kohdussa elimistöönsä mikromuovia ja sama jatkuu, kun lapsia ruokitaan muovipuolloista. Keittiössä pitää miettiä ilmaston vuoksi, mitä syödään mutta pitäisi miettiä myös millaisissa astioista ja pakkauksissa ruokaa säilytetään, laitetaan ja tarjotaan, koska muoviastioista muovia irtoaa ruokaan ja vesistöihin. Kurja juttu, sillä muovi on keveä, pestävä ja kestävä materiaali, jota kärsii kolhia ja kolistella vaikkapa sähkövatkaimella ilman, että astia naarmuuntuu ikävästi. Tarjoavatko uudet materiaalit kestävämmän vaihtoehdon perinteisen öljypohjaisen muovin tilalle ja irtoaako niistä mikromuovia vesistöihin?

Kuvassa ylimpänä keraaminen keittiökulho, keskellä metallinen kulho ja kulho, joka on valmistettu sokeriruo’osta.

Muoviesineiden ja -pakkausten tilalle on jo onneksi kehitelty vaihtoehtoisia materiaaleja, jotka vapauttavat uusitumattomasta öljystä valmistettavan muovin käytöstä. Esimerkiksi sokeriruo’osta voidaan valmistaa öljypohjaisen muovin kaltaista materiaalia. Ikävä kyllä sokeriruokomuoviakaan ei tällä hetkellä kierrätetä sen enempää kuin muitakaan muoviastioita tai esineitä, vaikka ne kierrätettävissä olisivatkin (vain pakkausmuovia kierrätetään Suomessa tällä hetkellä). Mikään tutkailemani lähde ei kuitenkaan kerro, onko sokeriruokomuovi siinä mielessä parempaa, ettei siitä irtoa haitallisia partikkeleita. Ostin taannoin sokeriruokokulhon turvalliseksi todettujen metalli- ja keraamisen kulhon kaveriksi mutta huijasinko vain itseäni? Onko sokeriruoko ratkaisu muovin haitallisuusongelmaan? Osaisikohan joku valaista asiaa?

Toki tulee säilytettyä ruokaa muovirasioissa ja niitäkin täytyy pestä, mistä taas liukenee mikromuovia veteen. Mahtaako vesilaitos pystyä mikromuoveja vedestä suodattamaan? Muovista valmistetut vaatteet esim. fleece-haalarit voi laittaa pesun ajaksi erityisesti sitä varten tarkoitettuun pesupussiin mutta mitenkäs muoviastioiden kanssa menetellään. Niitä ei voi tunkea pesupussiin. Tarvitaan käteviä säilytysastioita muusta materiaalista kuin muovista.

Pakkausmateriaalien puolella näyttää ihan lupaavalle sillä kartongista pystytään tekemään myös vedenpitäviä kartonkikuppeja ja astioita (kts. esim. YLE:n juttu Muovikammo ajaa ekologisempiin valintoihin – aaltopahvi haastaa nyt styroksin ja Helposti kierrätettävät ja biohajoavat kartonkikupit ja -pakkaukset). Muovipillit ja muutamat muut muoviastiat kiellettiin EU:ssa maaliskuussa 2020 ja kielto tulee voimaan 2021 eli ihan huomenissa. Ylen jutussa kerrotaan (Muovipillit ja muut merta kuormittavat kertakäyttömuovit kielletään 2021 alkaen), että 70 % maailman merien jätteistä aiheutuu nyt kielletyistä muovituotteista. Kyse on siis todella merkittävästä päätöksestä. Pahvipillit ovat jo ehtineet harmittaa innokkaita pillien käyttäjiä, koska ne haperoituvat nesteessä liotessaan mutta epäilemättä on mahdollista valmistaa hieman kestävämpiä pahvipillejä. Mieluummin luttero pilli kuin mikromuovien vielä tuntemattomat vaikutukset eliöihin. Vedessä kelluva muovipilli voi joutua myös kokonaisena jonkun eläimen tai linnun mahaan ja aiheuttaa harmia suolistossa sinne jumiutuessaan.

Riisiä pellavakankaalla ja kangaskriisi ajatuksissa.

Uudet kangasmateriaalit ansaitsevat ehdottomasti oman blogikirjoituksensa. Kankaiden tuotanto ja kierrätys veden- ja resurssien kulutuksineen ovat melko mutkikkaita juttuja puhumattakaan kangasmateriaaleista ja pohdiskelen asiaa mielellään omassa jutussaan. Merkille pantavaa on kuitenkin puukuitujen käyttö kankaan valmistuksessa. Sellua ei keitetäkään enää paperia varten vaan vaatteita.

Kynsiharja, jossa on käytetty sokeriruokoa.

Vaikka muoviahdistus vaivaa, näyttää vuosi 2021 alkavan hyvissä merkeissä voimaan tulevan muovikiellon myötä (mm. pillit ja pumpulipuikot). Onneksi muovittomia ratkaisuja on monella rintamalla syntymässä.

Liennyttääkseni ilmasto- ja muoviahdistusta kehittelin tuossa taannoin kasvisvaihtoehdon kaalilaatikolle. Toisinaan kasvisruo’ista puuttuu se jokin (ehkä umami?) mutta tästä löytyi sopivaa täyteläisyyttä.

ARKKIBOTIN TOFU-RUUSUKAALILAATIKKO

1 1/2 dl puuroriisiä (tai voit korvata riisin esim. lähempänä tuotetuilla ohrasuurimoilla)
1/2 tl suolaa
4 dl vettä
1 sipuli
700 g keräkaalia
300 g ruusukaalia
400 g tofua
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 tl meiramia
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl siirappia
4 dl kasvislientä
120 g smetanaa
kourallinen cashew pähkinöitä

  1. Keitä puuro vedessä ja mausta suolalla.
  2. Paista tofu paistinpannulla pilkotun sipulin, suolan, mustapippurin ja meiramin kera.
  3. Pilko kaali ja ruusukaali. Kaada kattilaan tilkka öljyä. Kuullota ja keitä kattilassa kymmenisen minuuttia. Mausta siirapilla.
  4. Keitä kasvisliemi.
  5. Sekoita riisi, tofu ja kaalit sekä pähkinät ja kaada voideltuun uunivuokaan. Lisää kasvisliemi ja smetana.
  6. Paista uunissa ala-/ keskiosassa 175 asteessa puolitoista tuntia.

Asunto, jossa ei ole huoneita

Featured

Maailman menoa, kun seuraa, näyttää siltä, että seuraava vaihe rahattomampien työ- tai opintoperäisten liikehtijien asuttamisessa on asunto, jossa ei ole huoneita. Tällä viittaan mm. lainsäädännön kehittymiseen siihen suuntaan, että huoneeksi luetaan myös tilat, joissa ei ole ikkunaa (kts. uutisointia mm. HS:ssa: Nyt rakennetaan ikkunattomia huoneita – “Onko valosta tullut luksusta?”). Eikä siinä mitään, jos asukas ei ikkunaa kaipaa. Eiväthän kaikki halua tavaraa tai pysyvää osoitettakaan – miksi sitten pitäisi olla ikkuna. Eri asia on, miten monikäyttöinen tällainen ikkunaton tila on ja pitäisikö sitä laskea huoneeksi.

Voihan tietenkin olla, että omissa ajatuksissani olen takertunut perinteiseen malliin, jossa kaipaan valoa ja näkymiä kodista ympärilleni, vaikka makuuhuoneesta tuskin tulee verhoja avattua. Se nimittäin on vain makuuhuonekäyttöön tarkoitettu tila. Kun on usempia eri toimintoja varten erillisiä tiloja yhden tilan verhot voivat olla kiinni. Tai jos makuuhuone olisi myös työhuone. Mutta jos olisi kyse pienestä asunnosta, jossa ei ole kuin käytönnössä yksi tila ja sitten tämä makuukomero, mieleen tulee, että sen olisi hyvä olla monikäyttöinen ja siksi ikkunallinen. Ainakin se mahdollistaisi tilan monipuolisen käytön muuhunkin kuin varastoksi tai nukkumiseen. Voin olla väärässäkin.

Huoneeton legotalo.

Lapsen legotalossa ei ole huoneita. Taloja tosin rakennetaan ja puretaan tiuhaan tahtiin. Joissakin versioissa on huoneita mutta silloinkin saattavat lattia ja katto olla niin lähellä toisiaan, että legomaailman 160 cm:n korkeus ei varmastikaan täyty. Ehkä hän ei ole vielä lukkiutunut rakennusten perusmalliin, jossa talossa on lattia, seinät ja katto ja näiden välissä tietyn kokoisia tiloja, joissa legohahmo mahtuu liikkumaan.

Jos emme olisi niin jumiutuneita, ehkäpä voisimme kaikki asua kapselitalossa, jossa jokaisella asukkaalla olisi vain oma makuukapseli kapselihotellin makuutilan tapaan, jos kulttuurimme ja arvomme olisivat toisenlaiset. Mutta maailman pitäisi sitten olla todella erilainen. Itse koin kevyttä suljetun paikan kammoa majoittuessani kerran ikkunattomassa hotellihuoneessa. Menihän se yhden yön. En tiedä millaisia tuntemuksia ahtautuminen kapselihotellin makuukapseliin olisi aiheuttanut. Pienessä tilassa oleiluun täytyy sopeutua ja yhteisten arvojen ohjata siihen, että vähä tila on hyvästä – mitä se varmasti on mm. ilmaston näkökulmasta. Riippuu myös tilan avautumisesta ja avaruudesta, miltä se tuntuu. Mutta tila pitäisi rehellisesti nimetä esim. parveksi, jos kyse ei ole oikeasta huonetilasta. Siksi se pitäisi myös nimetä myytäessä, jotta asiakas eli mahdollinen asukas ei johdu harhaan. Kyse on ihmisen elämän aikana tehtävistä suurimmista hankinnoista eikä siinä ole useimmilla varaa mennä vikaan.

Lain tarkoitus (Näin syntyi laki, joka mahdollistaa ikkunattomat makuuhuoneet – Rakennusneuvos kertoo taustat, Rakennuslehti 6.5.2020) ei lain laatimisessa mukana olleen rakennusneuvoksen mukaan ollut mahdollistaa ikkunattomia makuuhuoneita vaan lisätä joustoa. Joustoa varmasti tarvitaan mutta myös selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja rakentamismääräykset vaativat usein tulkintaa ja testaamista oikeusasteista ennen kuin oikea tulkinta löytyy. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus tuokoon selkeyttä sellaisiin asioihin, mihin sitä on mahdollista löytää!