Pikapyrähdys asuntomessuille

Tämän kesän suunnitelmissa ei ole pikapyrähdystä asuntomessuille. Päiväseltään matka asuntomessuille tarkoittaisi 12 tuntia eestaas autossa kahden uhmaikäisen kanssa. Aika ei; ei missään nimessä ainakaan yhden päivän aikana. Aion tutustua asuntomessuihin tällä kertaa katsastelemalla parhaita paloja lehdistä.

Aika ajoin kuulee asuntomessuista kommentteja, että asuntomessut eivät ole asuntomessut vaan sisustusmessut. Yleensä olen tällaisen kommentin kuullut mainittavan arkkitehdin sanoneen. Toki sisustuksiin panostetaan. Mukana suunnittelussa on sisustusarkkitehteja. Arkkitehtien kritiikki johtunee osaltaan siitä, että messujen kaikki talot eivät ole arkkitehtien paikkaan yksilöllisesti suunnittelemia kohteita. Iso osa kohteista on pakettitaloja, jotka joku nekin kyllä suunnittelee ja sovittaa paikkaan. En ota kantaa, missä määrin pakettitaloja on tänä vuonna asuntomessuilla tai miten suuri osa rakennettavista omakotitaloista on pakettitaloja yleensä. Olisi mielenkiintoista tietää. Rakennuksen, sisustuksen ja alueen suunnittelun sujuessa suunnittelijoiden yhteistyönä saavutetaan paras lopputulos.

Unelmien taloja toki edelleenkin rakennetaan mutta aika moni asuu myös vanhassa talossa tai asunnossa. Joltain luennolta minulle on tarttunut mieleen sellainen lukema, että rakennuskanta uusiutuisi noin yhden prosentin vuosivauhtia. Iso osa rakennuskannasta on siis rakennettu jonain muuna kuin tänä vuonna. Kun ostetaan vanha talo tai asunto, sisustus on juuri se osa asumista, johon voidaan vaikuttaa ( jos ei muuten laajoja muutoksia tehdä) ja siksi messujen sisustusanti sopii myös korjausrakentajalle. Sisustukseen myös joudutaan remonttien vuoksi ainakin jossain määrin puuttumaan. Messuilta voi hakea ideoita kokonaisen uuden talon lisäksi myös talon kalustamiseen tai vaikkapa keittiö- tai kylpyhuoneremonttiin.

Asuntomessualueiden aluesuunnitelmat ja kaavat myös kiinnostavat kaavoittajaa. Loviisan asuntomessuilla on tänä vuonna asumista myös rannoilla. Kaikissa kaupungeissa tai kunnissa ei rakentamiseen vapaata rantaa ole ja viihtyisyys ja tonttien houkuttelevuus täytyy löytää jostain muualta. Asuntomessualueet markkinoivat kuntia messukävijöille. Kuten Loviisan asuntomessuista kirjoitetaan “Kuningattarenrannan messualue on poikkeuksellisen kaunis alue aivan meren äärellä… Kaupungin keskustan läheisyys tuo myös kaikki palvelut asukkaiden saataville kävelyetäisyydellä.” Onkohan messujen jälkeenkin yhtä mahtavia rakennuspaikkoja kotiaan rakentaville tarjolla.

Vessoista ja pyyhkeistä

Täytyy myöntää, ettei wc-kylttiä omankaan kodin vessan ovesta löydy. Fiksummat sanovat, että vessan löytää kyllä, kun on käynyt jonkun luona useammin kuin kerran. Ihme kyllä joku on joskus uskaltautunut minunkin luokseni useammin kuin kerran, vaikka en ole mikään kodin hengetär. Liekö sitten mieheni ansiota. Ja löytänyt vessaan kysymättäkin. Ei tarvitse olla huolissaan muistisairaista lähipiirissä, koska ovat muistaneet kysymättä vessan sijainnin.

Onneksi edellinen kotimme asukas on merkinnyt vessoihin käsipyyhkeiden paikat. Katsoin vastikään Tiktokista hupaisan filmin, missä vessakävijä huutaa vessasta ja kysyy, mikä pyyhkeistä on käsipyyhe. Kodin omistaja vastaa, että “se punainen”. Kaikki vessan pyyhkeet ovat punaisia ja ovat vierekkäin samassa naulakossa. Vessakävijä nuuhkii epätoivoisen näköisenä vessan pyyhkeitä, mihin uskaltaisi pyyhkiä kätensä. Itse olen vastaavassa tilanteessa päätynyt pyyhkimään käteni vessapaperiin tai vain ravistellut ne kuivaksi. Ehkä pitäisi vain rohkeasti hakea vessan haltija kertomaan, mikä on kyseisen talouden pyyhejärjestys.

Vessa-asiat ovat mielessä erityisesti, koska aika-ajoin tulee pohdiskeluun wc- ja kylpyhuoneremonttien tarve ja laajuus. Ei työn puolesta – kaavoittajana en pääse vessoja tai kylpyhuoneita suunnittelemaan – vaan omasta mahdollisesta tarpeesta. 1990-luvulla rakennetun talon kylpyhuoneita voi tarvita jossain vaiheessa korjata. Olisihan se kivaakin pitkästä aikaa hivelöidä keraamisten laattojen pintoja ja suunnitella talon alkuperäisen värimaailman kanssa yhteensopivaa uutta kylpyhuonetta. Toisaalta ehjää ei mielestäni kannata korjata ja kärrätä kaatopaikalle. Talon alkuperäiset laatat ja kiintokalusteet ovat talon aikakautta henkiviä.

Huussit ja vessat

Eipä ole mikään tärkeämpää reissussa kuin käydä vessassa aina, kun siisti yksilö tulee vastaan. Kävin tässä vastikään Helsingissä ja Tallinnassa ja ilokseni täytyy kertoa, että vastaan tulleet vessat olivat siistejä ja asiallisesti merkittyjä. Mikäpä parempi viesti kävijälle: täällä huolehditaan, että et jälleen saa influenssaa, koronaa tai epämääräistä mahatautia. Vessa myös löytyy ajoissa, kun viitat ovat kunnossa. Toki myös looginen tilajärjestys vessaan osaltaan ohjaa. Ei tule kakat ja pissit housuun. Pottia soisi myös löytyvän pienemmille kävijöille.

Miesten wc:n merkki Kadriorgin museossa Tallinnassa.

Naisten wc:n merkki Kadriorgin museossa Tallinnassa.

Vessojen merkintätavoissa näkee yllättävää luovuutta julkisissa tiloissa. Nämä lienevätkin kohtia joita eivät yksityiskohtaiset säädökset tarkkaan määrää vaan suunnittelija saa vapaasti keksiä merkin muotoilun, kunhan siitä vessan tunnistaa. Ohessa esimerkkinä wc:n merkit Kadriorgin museosta Tallinnasta. Merkit ovat pelkistettyjä mutta sopivat kuitenkin hyvin vanhaan oveen.

Naisten ja miesten wc samassa eli unisex wc.

Eipä olisi hassumpaa, jos yksityiskodeissakin olisi hieman useammin vessan ovessa merkintä. Tai vessan voisi ainakin vierailun alkuvaiheessa osoittaa vieraalle. Vieras säästyisi näin availemasta siivouskomeroiden ja vaatehuoneiden ovia (kyllä olen tehnyt niin, mutta en ole pissiä kenenkään komeroon lurauttanut). Muistan vielä omasta mummolastani vessan ovessa olleen merkin, jossa lapsi istui potalla. Ihan yksinkertainen teksti huussi, hyyskä, vessa tai wc voisi olla ovessa oikein informatiivinen kuva-arvoituksen vaihtoehto.

Huussi on ollut esittelyssä myös Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Suomen osastolla joten aihe on ajankohtainen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Jos asia kiinnostaa, siitä löytyy lisää tietoa esim. Archinfon sivuilta: https://www.archinfo.fi/artikkelit/huussi-valloittaa-venetsian-arkkitehtuuribiennaalin

Vesivessassa hurahtaa paljon puhdasta pohjavettä menemään meillä Suomessa ja siinäkin riittäisi ruodittavaa monelle asiantuntijalle, mikä on vesiklosetin tulevaisuus. Tulevaisuutta pohtiessa voi käydä tutustumassa huussin historiaan vaikkapa Kainuun Museon näyttelyssä Huussi – Tarinoita tuvan ja tunkion väliltä (https://www.kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kainuun-museo/vaihtuvat-nayttelyt/), josko menneestä löytyisi vastaus tulevaan vai pitääkö keksiä jotain ihan uutta.

Asunto, jossa ei ole huoneita

Featured

Maailman menoa, kun seuraa, näyttää siltä, että seuraava vaihe rahattomampien työ- tai opintoperäisten liikehtijien asuttamisessa on asunto, jossa ei ole huoneita. Tällä viittaan mm. lainsäädännön kehittymiseen siihen suuntaan, että huoneeksi luetaan myös tilat, joissa ei ole ikkunaa (kts. uutisointia mm. HS:ssa: Nyt rakennetaan ikkunattomia huoneita – “Onko valosta tullut luksusta?”). Eikä siinä mitään, jos asukas ei ikkunaa kaipaa. Eiväthän kaikki halua tavaraa tai pysyvää osoitettakaan – miksi sitten pitäisi olla ikkuna. Eri asia on, miten monikäyttöinen tällainen ikkunaton tila on ja pitäisikö sitä laskea huoneeksi.

Voihan tietenkin olla, että omissa ajatuksissani olen takertunut perinteiseen malliin, jossa kaipaan valoa ja näkymiä kodista ympärilleni, vaikka makuuhuoneesta tuskin tulee verhoja avattua. Se nimittäin on vain makuuhuonekäyttöön tarkoitettu tila. Kun on usempia eri toimintoja varten erillisiä tiloja yhden tilan verhot voivat olla kiinni. Tai jos makuuhuone olisi myös työhuone. Mutta jos olisi kyse pienestä asunnosta, jossa ei ole kuin käytönnössä yksi tila ja sitten tämä makuukomero, mieleen tulee, että sen olisi hyvä olla monikäyttöinen ja siksi ikkunallinen. Ainakin se mahdollistaisi tilan monipuolisen käytön muuhunkin kuin varastoksi tai nukkumiseen. Voin olla väärässäkin.

Lapsen legotalossa ei ole huoneita. Taloja tosin rakennetaan ja puretaan tiuhaan tahtiin. Joissakin versioissa on huoneita mutta silloinkin saattavat lattia ja katto olla niin lähellä toisiaan, että legomaailman 160 cm:n korkeus ei varmastikaan täyty. Ehkä hän ei ole vielä lukkiutunut rakennusten perusmalliin, jossa talossa on lattia, seinät ja katto ja näiden välissä tietyn kokoisia tiloja, joissa legohahmo mahtuu liikkumaan.

Jos emme olisi niin jumiutuneita, ehkäpä voisimme kaikki asua kapselitalossa, jossa jokaisella asukkaalla olisi vain oma makuukapseli kapselihotellin makuutilan tapaan, jos kulttuurimme ja arvomme olisivat toisenlaiset. Mutta maailman pitäisi sitten olla todella erilainen. Itse koin kevyttä suljetun paikan kammoa majoittuessani kerran ikkunattomassa hotellihuoneessa. Menihän se yhden yön. En tiedä millaisia tuntemuksia ahtautuminen kapselihotellin makuukapseliin olisi aiheuttanut. Pienessä tilassa oleiluun täytyy sopeutua ja yhteisten arvojen ohjata siihen, että vähä tila on hyvästä – mitä se varmasti on mm. ilmaston näkökulmasta. Riippuu myös tilan avautumisesta ja avaruudesta, miltä se tuntuu. Mutta tila pitäisi rehellisesti nimetä esim. parveksi, jos kyse ei ole oikeasta huonetilasta. Siksi se pitäisi myös nimetä myytäessä, jotta asiakas eli mahdollinen asukas ei johdu harhaan. Kyse on ihmisen elämän aikana tehtävistä suurimmista hankinnoista eikä siinä ole useimmilla varaa mennä vikaan.

Lain tarkoitus (Näin syntyi laki, joka mahdollistaa ikkunattomat makuuhuoneet – Rakennusneuvos kertoo taustat, Rakennuslehti 6.5.2020) ei lain laatimisessa mukana olleen rakennusneuvoksen mukaan ollut mahdollistaa ikkunattomia makuuhuoneita vaan lisätä joustoa. Joustoa varmasti tarvitaan mutta myös selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja rakentamismääräykset vaativat usein tulkintaa ja testaamista oikeusasteista ennen kuin oikea tulkinta löytyy. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus tuokoon selkeyttä sellaisiin asioihin, mihin sitä on mahdollista löytää!