Kestäviä materiaaleja ja ilmastoahdistusruokaa

Ilmastoahdistus on jo tuttua. Korona-ahdistus on viime aikoina jättänyt ilmastoahdistuksen varjoonsa, ja liikkumista vähentämällä vaikuttanut jopa myönteisesti vähentämällä päästöjä, mutta siellä ilmastoahdistus kököttää taka-alalla odottaen Korona-rokotetta. Ilmastoahdistuksen rinnalla keikkuu muoviahdistus. Mikromuovit kelluvat kaikkialle vesistöihin ja päätyvät ravintoketjuihin. Huolestuttava on erityisesti joulun tienoilla uutisoitu tutkimus mikromuovien vaikutuksesta ihmissikiön kasvuun ja kehitykseen (kts. esim. Microplastics revealed in the placentas of unborn babies). Sikiöt saavat jo kohdussa elimistöönsä mikromuovia ja sama jatkuu, kun lapsia ruokitaan muovipuolloista. Keittiössä pitää miettiä ilmaston vuoksi, mitä syödään mutta pitäisi miettiä myös millaisissa astioista ja pakkauksissa ruokaa säilytetään, laitetaan ja tarjotaan, koska muoviastioista muovia irtoaa ruokaan ja vesistöihin. Kurja juttu, sillä muovi on keveä, pestävä ja kestävä materiaali, jota kärsii kolhia ja kolistella vaikkapa sähkövatkaimella ilman, että astia naarmuuntuu ikävästi. Tarjoavatko uudet materiaalit kestävämmän vaihtoehdon perinteisen öljypohjaisen muovin tilalle ja irtoaako niistä mikromuovia vesistöihin?

Kuvassa ylimpänä keraaminen keittiökulho, keskellä metallinen kulho ja kulho, joka on valmistettu sokeriruo’osta.

Muoviesineiden ja -pakkausten tilalle on jo onneksi kehitelty vaihtoehtoisia materiaaleja, jotka vapauttavat uusitumattomasta öljystä valmistettavan muovin käytöstä. Esimerkiksi sokeriruo’osta voidaan valmistaa öljypohjaisen muovin kaltaista materiaalia. Ikävä kyllä sokeriruokomuoviakaan ei tällä hetkellä kierrätetä sen enempää kuin muitakaan muoviastioita tai esineitä, vaikka ne kierrätettävissä olisivatkin (vain pakkausmuovia kierrätetään Suomessa tällä hetkellä). Mikään tutkailemani lähde ei kuitenkaan kerro, onko sokeriruokomuovi siinä mielessä parempaa, ettei siitä irtoa haitallisia partikkeleita. Ostin taannoin sokeriruokokulhon turvalliseksi todettujen metalli- ja keraamisen kulhon kaveriksi mutta huijasinko vain itseäni? Onko sokeriruoko ratkaisu muovin haitallisuusongelmaan? Osaisikohan joku valaista asiaa?

Toki tulee säilytettyä ruokaa muovirasioissa ja niitäkin täytyy pestä, mistä taas liukenee mikromuovia veteen. Mahtaako vesilaitos pystyä mikromuoveja vedestä suodattamaan? Muovista valmistetut vaatteet esim. fleece-haalarit voi laittaa pesun ajaksi erityisesti sitä varten tarkoitettuun pesupussiin mutta mitenkäs muoviastioiden kanssa menetellään. Niitä ei voi tunkea pesupussiin. Tarvitaan käteviä säilytysastioita muusta materiaalista kuin muovista.

Pakkausmateriaalien puolella näyttää ihan lupaavalle sillä kartongista pystytään tekemään myös vedenpitäviä kartonkikuppeja ja astioita (kts. esim. YLE:n juttu Muovikammo ajaa ekologisempiin valintoihin – aaltopahvi haastaa nyt styroksin ja Helposti kierrätettävät ja biohajoavat kartonkikupit ja -pakkaukset). Muovipillit ja muutamat muut muoviastiat kiellettiin EU:ssa maaliskuussa 2020 ja kielto tulee voimaan 2021 eli ihan huomenissa. Ylen jutussa kerrotaan (Muovipillit ja muut merta kuormittavat kertakäyttömuovit kielletään 2021 alkaen), että 70 % maailman merien jätteistä aiheutuu nyt kielletyistä muovituotteista. Kyse on siis todella merkittävästä päätöksestä. Pahvipillit ovat jo ehtineet harmittaa innokkaita pillien käyttäjiä, koska ne haperoituvat nesteessä liotessaan mutta epäilemättä on mahdollista valmistaa hieman kestävämpiä pahvipillejä. Mieluummin luttero pilli kuin mikromuovien vielä tuntemattomat vaikutukset eliöihin. Vedessä kelluva muovipilli voi joutua myös kokonaisena jonkun eläimen tai linnun mahaan ja aiheuttaa harmia suolistossa sinne jumiutuessaan.

Riisiä pellavakankaalla ja kangaskriisi ajatuksissa.

Uudet kangasmateriaalit ansaitsevat ehdottomasti oman blogikirjoituksensa. Kankaiden tuotanto ja kierrätys veden- ja resurssien kulutuksineen ovat melko mutkikkaita juttuja puhumattakaan kangasmateriaaleista ja pohdiskelen asiaa mielellään omassa jutussaan. Merkille pantavaa on kuitenkin puukuitujen käyttö kankaan valmistuksessa. Sellua ei keitetäkään enää paperia varten vaan vaatteita.

Kynsiharja, jossa on käytetty sokeriruokoa.

Vaikka muoviahdistus vaivaa, näyttää vuosi 2021 alkavan hyvissä merkeissä voimaan tulevan muovikiellon myötä (mm. pillit ja pumpulipuikot). Onneksi muovittomia ratkaisuja on monella rintamalla syntymässä.

Liennyttääkseni ilmasto- ja muoviahdistusta kehittelin tuossa taannoin kasvisvaihtoehdon kaalilaatikolle. Toisinaan kasvisruo’ista puuttuu se jokin (ehkä umami?) mutta tästä löytyi sopivaa täyteläisyyttä.

ARKKIBOTIN TOFU-RUUSUKAALILAATIKKO

1 1/2 dl puuroriisiä (tai voit korvata riisin esim. lähempänä tuotetuilla ohrasuurimoilla)
1/2 tl suolaa
4 dl vettä
1 sipuli
700 g keräkaalia
300 g ruusukaalia
400 g tofua
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 tl meiramia
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl siirappia
4 dl kasvislientä
120 g smetanaa
kourallinen cashew pähkinöitä

Keitä puuro vedessä ja mausta suolalla.
Paista tofu paistinpannulla pilkotun sipulin, suolan, mustapippurin ja meiramin kera.
Pilko kaali ja ruusukaali. Kaada kattilaan tilkka öljyä. Kuullota ja keitä kattilassa kymmenisen minuuttia. Mausta siirapilla.
Keitä kasvisliemi.
Sekoita riisi, tofu ja kaalit sekä pähkinät ja kaada voideltuun uunivuokaan. Lisää kasvisliemi ja smetana.
Paista uunissa ala-/ keskiosassa 175 asteessa puolitoista tuntia.

Kaksiteräinen miekka ja kylmäsavulohipasta

Featured

Millaisia ovat ensimmäiset muistosi saksista? Oletko kenties leikannut hiuksiasi uuteen malliin tai naksinut kalliin olohuoneen maton tai jotain muuta naperoaikanasi? Vai onnistuitko jo pienenä tekemään taidokkaita lumihiutaleita ikkunoiden koristeeksi? Sakset säilytetään syystä pienten lasten kodeissa tahmatassujen ulottumattomissa. Ja näin myös päiväkodeissa, joissa on alle kolmivuotiaita taaperoita. Kolme vuotta on merkitty suositusikärajaksi myös kaupasta ostettaviin ensisaksiin. Onko siis kolme vuotta sopiva ikä aloittaa saksiminen? Yksilöllisestä vaihtelusta huolimatta enimmäkseen lapset lienevät siihen ikään mennessä kypsyneet tuon vaarallisen välineen käyttöön sen verran, että voivat käyttöä alkaa harjoitella. Kaksiteräisellä miekalla ei nykypäivänä ole tarvetta muuten kuin kielikuvana mutta omaan mieleeni juolahtaa sakset, kun kaksiteräistä miekkaa pohdiskelen. Siinä onkin oiva ase askarteluun, keittiöön, kynnenleikkuuseen ja muihin kodin taisteluihin.

Teema-Fiskarseja Roosa Nauha -värityksellä ja muumi-kuvituksella.

Saksia on ollut jo paljon ennen ajanlaskun alkua silloin, kun oli vielä niitä varsinaisia kaksiteräisiä miekkoja. Sakset ovat monelle suomalaiselle yhtä kuin Fiskarsin oranssikahvaiset saksimet. Oheisessa kuvassa on teemaväritteisiä Fiskarsin saksia ja tietysti löytyy myös neutraalimpia värejä mm. musta- ja valkokahvaisia. Oman kokemuksen mukaan Fiskarsin sakset ovat niin hyvät käyttää, – kestävät ja pestävät ja käteen sopivat – että ovat ikonisen asemansa suomalaisten saksina ansainneet. Epäilemättä niillä on myös kansainvälistä kysyntää. Mitkään luksusvälineet ne eivät ole vaan jokakodin arkiset työvälineet. Ja ei – tämä ei ole kaupallinen yhteistyö Fiskarsin kanssa. Tuskinpa mielipiteelläni on tässä tapauksessa merkitystäkään sillä tuote on niin yleinen ja tunnettu. Jos kirjoittaisin kirjan suomalaisista käyttätavaroiden klassikoista, sakset pääsisivät varmasti mukaan.

Äitiyspakkauksen kysisakset ja oranssikahvaiset Fiskarsin kynsisakset.

Erilaisille toiminnoille on erilaisia erikoissaksia: kynsien leikkaukseen on kynsisakset, hiusten leikkaukseen omansa ja kankaan leikkaamiseen kangassakset. On myös peltisaksia ja erilaisia askartelusaksia ja puutarhasaksia. Saksia on sekä oikea- että vasenkätisille.

Askartelusakset, joilla saa kaarevaa reunakoristetta.

Askartelussa pienikokoiset askartelusakset ovat suuria saksia kätevämmät. Askarteluun on myös erilaisia erikoissaksia, joilla voi tehdä esimerkiksi erilaisia reunoja papereihin.

Keittiössä saksia voi käyttää paloitteluun ja yrttien hienontamiseen veitsien sijasta.

Keittiössä sakset toimivat hienosti niin paloittelussa kuin hienontamisessa. Viimeksi käytin saksia keittöveitsen sijaan tilliä leikatessani. Varsinaisia yrttisaksiakin on olemassa mutta vaikka taloudestamme löytyykin monituisia saksia niin yrttisaksia emme omista. Yrtin leikkaaminen onnistuu mukavasti myös tavallisilla saksilla. Seuraavassa sitten todella simppeli pastaohje, jonka tekeminen onnistuu vaikka mehulasi olisi juuri rikkoutunut lattialle ja siivous olisi käynnissä ja tekisit lapsen kanssa samalla palapeliä.

Helppo kylmäsavulohipasta muutamasta aineksesta.

ARKKIBOTIN KYLMÄsavulohipasta (neljälle)

300 g kylmäsavulohta
400 g pastaa (kuivana)
4 dl ruokakermaa
nippu tilliä
valkopippuria
mustapippuria

Paloittele kylmäsavulohi ja paista pannulla. Laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan samaan aikaan. Lisää ruokakerma ja halutessasi pippuria. Anna kastikkeen kiehahtaa. Siivilöi ja huuhtele valmis pasta ja lisää kastikkeen sekaan ja sekoita (älä lisää öljyä pastaan, jos haluat, että kastike imeytyy hyvin pastaan). Silppua ja lisää tilli. Syö samalla, kun kokoat palapeliä.

Napit ja muusi

Napeista on suunnattomasti iloa parivuotiaan päivittäisissä leikeissä. Niitä voi pudotella kaikenlaisiin reikiin (kaivoon, keittiön kaapin koloihin), kuljettaa isolla kauhakuormaajalla ja laittaa keittiön pieniin laatikoihin. Nappikokoelman olemme perineet mieheni isovanhemmilta ja täydentäneet sitä sittemmin vaatteiden mukana tulleilla varanapeilla. Eriväriset napit on säilötty samanlaiseen ompelutarvikelokerikkoon kuin isovanhemmillani oli aikoinaan. Harvemmin nappikokoelmasta on haettu nappeja alkuperäiseen tarpeeseen eli korvaamaan hajonnutta tai kadonnutta nappia. Vaate on siinä vaiheessa nykypäivänä useimmiten kulunut loppuun, kun napit alkavat irrota ellei kyse ole huonolaatuisesta vaatteesta, johon napit on kiinnitetty alunperinkin heikosti. Harvoin tulee nykyään itse tehtyä sellaisia vaatteita tai muita käsitöitä, joihin tarvitsisi nappeja kiinnittää. Vaikkakin tänä vuonna olen tehnyt useampia vierailuja paikalliseen nappikauppaan.

Tyhjentävää kirjoitusta nappien historiasta en aio tähän kirjoittaa. Nappien historiasta kerrotaan useilla englanninkielisillä sivuilla ja blogeissa. Tässä muutama vinkki: A Brief guide to the history of buttons, A Brief history of buttons through the ages, Buttons, Your shirt button types and their fascinating history ja wikipediassa: Button. Seuraavassa hieman osviittaa kuitenkin.

Ensimmäiset löydetyt napit on ajoitettu noin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja ne ovat löytyneet Indusjoen laaksosta nykyisen Pakistanin alueelta. Alkuun napit olivat koristeita ja vain varakkailla oli niitä käytössään. Myös muinaiset kiinalaiset ja roomalaiset ovat nappeja käyttäneet mutta vasta keskiajalta lähtien niiden käyttö muuttui laajamittaisemmaksi nykyisessä käytössään vaatteiden kiinnittiminä, kun napinläpi keksittiin. Napit ovat olleet rahan arvoista tavaraa vielä ennen teollista vallankumousta ja niiden käyttöä on jopa säännelty. Teollisen vallankumouksen ja muovisten nappien tulon myötä nappien käyttö yleistyi ja myös muut kuin varakkaat ja aateliset pääsivät nappeja käyttämään. Vaikka vielä myöhemminkin niukoissa oloissa kaikki napit on säästetty (viitaten perittyyn nappikokoelmaan). Nykyään napit ovat niin yleisiä, että on vaikea kuvitella vaatteita ilman nappeja. Vetoketju ja nepparitkaan eivät ole nappeja syrjäyttäneet. Nappeja on valmistettu ja valmistetaan kaikenlaisista materiaaleista simpukankuorista puuhun ja metalliin.

Napit ovat huomattava osa vaatteen ulkoasua ja myös toimivaa käyttöä. Oheisessa kuvassa on erilaisia kauniita nappeja, joita löysin laatikoistamme. On vaatteen kannalta oleellista millaiset kiinnittimet siihen valitaan: sopivatko siihen koristeellisemmat vai vähäeleisemmät napit. Mikä on nappien materiaali? Onko kyseessä ulkoiluvaate vai juhlavaate? Napit voivat olla edelleenkin vaatteen koristeita sen lisäksi, että ne ovat kiinnittimiä. Napit ovat oleellinen osa vaatteen designia.

Lapsen kielellisessä kehityksessä on tapahtunut kehitystä sen jälkeen, kun nappien olemassa olo havaittiin. Napit olivat aivan aluksi “pappeja”. Sitten ne muuttuivat “mapeiksi”. Pikkuhiljaa ne ovat muuttumassa napeiksi. Napit ja muusi liittyvät toisiinsa sanaparin nakit ja muusi kautta. Nakeiksi nappeja ei sentään vielä ole kutsuttu mutta sanapari tuli mieleen, kun aihetta pohdiskelin jo melko kauan sitten ennen kuin sain sen puettua tekstiksi. Nakeista en aio mainita enempää mutta muusista kylläkin: Alkuvuosi näytti pyörähtävän käyntiin työpaikkaruokalassa perunamuusin voimalla. Ehdin kerran polttaa jo kielenikin tulikuumaan pottumuusiin. Sitten tuli korona. Loppuivat helpot työpaikkaruokailut ja kaikki ruoat olikin tehtävä kotikeittiössä lukuun ottamatta satunnaisia hakuannoksia ja ResQ-ruokaa. Ehkä ei vielä se innostanut pottumuusijauheen kokeiluun mutta loppukesäinen äitiyslomalle jääminen sai rohkeasti kokeilemaan uutta. Joskus täytyy hyväksyä helpommat ratkaisut ruoanlaitossa. Jauhemuusi on hyväksytty osaksi arkiruokailua, vaikka ei se aivan yhtä hyvää ole kuin tuoremuusi.