Rukkaset

Sain tuossa vastikään rukkaset. Ne putkahtivat lähikaupan matkahuollon pisteeseen. Ne olivat lasten kokoa kaksi ja niiden tiedoissa luki, että välikausi. Ne olivat ihanat vaalean lilat rukkaset, jotka tilasin, kun luulin entisten rukkasten kadonneen kesäpesussa ties mihin. Kaappeja koluamalla rukkaset kuitenkin löytyivät mutta lapsilla ei voi olla liikaa

Rukkasten saaminen tarkoittaa muutakin suomen kielessä: hylättyä kosintaa. Tosielämässä kuvaannnollisia rukkasia ei ole tarvinnut antaa enkä  niitä ole saanut, kun en ole kosinut. Kerran kyllä kieltäydyin kosinnasta mutta pidin sitä lähinnä vitsinä, koska olin tavannut henkilön muutama päivä sitten, olin alle 18 ja vieraalla maalla. Poikaystävärintamalla menestys oli ollut heikkoa siihen asti. Ajattelin ehkä, että tyyppi vedättää jostain ennalta arvaamattomasta syystä tai jos olikin tosissaan, ajatus oli liian yllättävä ja pelottava. Avioon olen kuitenkin päätynyt (mutta en kyseisen koskaan kanssa) mutta en muista, että kumpikaan olisi koskaan kosinut. Jotenkin näin vain yhdessä päätettiin ja sormukset yhdessä teetettiin. Mutta se on toinen tarina.

Palatakseni lasten rukkasiin, ennen lapsia en tiennytkään mitään rukkasten ihmeellisestä maailmasta. Luulin, että kaksinkertaiset lapaset riittävät kaikkeen. Mutta eiväthän ne todellakaan riitä. Olen saanut huomata, että rukkasia tarvitaan jos minkäkinlaisia. Kurarukkaset ovat sadesäässä ehdottomat pitämään käsiä kuivana. Olen kallistumassa siihen, että niiden pitää olla vuorettomat. Jos vuori kastuu, se kuivuu hanskassa hitaasti. Toki kaikenlaisia vedenpitäviä tex välikausirukkasia myös on. Ehkä jotkut jopa jossain määrin pitävät vettä.

Erilaiset soljet, solkinauhat, varsien kuminauhat ja vetoketjut helpottavat hanskojen pukemista pikkutyypeille. Etenkin pienimmille suosikiksi nousi hanska, jossa vetoketju ylsi teräosaan asti. Isommilla lapsilla liialliset soljet ja vetoketjut taitavat vain hidastaa pukemista, vaikka parantavatkin pienemmillä hanskan pysymistä kädessä. Samat rukkaset eivät siis ole hyvät vauvasta eskariin.

Peukalottomista vauvarukkasista siirrytään kauteen, jona hanskat kädessä ollaan paljon ulkona ja niillä pitää voida leikkiä. Suomessa on kuitenkin myös kylmä ja talvella kunnon vuori on välttämätön lisälapasten lisäksi. Kunnon pakkasilla mikään ei riitä ja lämmintä mutta leikkiin taipuisaa rukkasta on saanut hakea. Talvihanskoissa on joskus turhan paksuja sisävahvikkeita käden puolella, jolloin hankala on paksun vuoren ja paksun vahvikkeen läpi mihinkään tarttua.

Koska Suomessa on talvella myös pimeää, heijastimilla varustetut rukkaset ovat olleet varsin hyvä lisä talvivarusteisiin. Jopa koko rukkasten heijastavuus on varsin hyvä juttu yksittäiseen pieneen heijastimeen verrattuna. Kädet vilkkuvat silloin heijastimina molemmin puolin vartaloa.